Muutama päivä sitten tein ultimaattisesti parhaimman hankinnan ever, jonka myötä elämänlaatuni on parantunut entisestä potenssiin miljoonakakssataa, lattiani alkanut hitaasti peittyä läikkyneeseen punaviiniin ja iltani (perjantaita lukuunottamatta) koostuneet enimmäkseen tällaisesta meiningistä:
Perjantaina sen sijaan oli ohjelmassa Sydän, sydän -kymmenenveekonsertti, jonka saldoksi jäi paljon tallottuja varpaita, semivakava nestehukka, yksi kadonnut ja luultavasti brutaalisti hajonnut kaulakoru, ehtoolliskuoharia, suudelmia Juudakselta, muutama sumuinen kännykkäkamerakuva sekä aivan totally awsum rakkausfiilis.
Tajusin miten hassua on, että vaikka tavatessani uusia ihmisiä ensimmäisiin kysymyksiini heiltä kuuluu musiikkimaun tiedustelu, niin en ole vieläkään tehnyt postausta omista musiikkimieltymyksistäni! En kuulu niihin ihmisiin, jotka julistavat galleriayhteisöissään elämän ilman musiikkia olevan fyysisesti mahdotonta, mutta nautin erittäin suuresti hyvin monenlaisesta musiikista. Helpointa kai siis kertoa ultimatesuosikeistani ei missään järjestyksessä!
Olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa isoveljelleni vuosia jatkuneesta Leonard Cohenin mainostuksesta, jonka niin kauan tyhmyyttäni viis veisasin. Viimein hän iski konserttilipun minulle kouraan ja muutaman kappaleen kuulleena lähdin matkaan. Ja arvatenkin lumouduin täysin herra Cohenin lavakarismasta! Suurimpia musarakkauksiani ikinä, kyynelehdin joka ikinen kerta Take This Waltzia kuunnellessa. Ja uusin albumikin on mieletön!
Muutama vuosi sitten minulla oli massiivinen naisvokalistidiggauskausi, ja siitä voin kiittää yksinomaan Regina Spektorin musiikkia. Toinen toistaan kauniimpia, sielukkaampia ja vangitsevampia kappaleita jokaiseen mielentilaan. Genius Next Door pimeisiin syysiltoihin, That Time riehakkaaseen sängyllä pomppimiseen. Ihana, ihana nainen!
Toinen bändi joka toimii miltei missä mielentilassa tahansa on Arctic Monkeys. Vanhempi tavara ehdottomasti parasta bilemusaa, Humbug sekä Suck It And See oivaa vitutuksenlievitysmusiikkia. Jos yksi yhtye pitäisi nimetä yli muiden, se olisi tämä.
Nick Cave & The Bad Seeds on minulla vähän uudempi tuttavuus, mutta voi miten iskeekään! Rakastan tätä uuteen artistiin/bändiin tutustumisvaihetta, jokaisen kappaleen myötä rakastaa vähän enemmän.
Oivoi miten monta hienoa artistia voisin vielä mainita, mutta ikävä kyllä olen hyvin laiska. Tein kuitenkin vanhoista ja uudemmistakin suosikeistani Spotifyyn soittolistan, jonka yritin kovasti pitää lyhyenä siinä säälittävästi epäonnistuen!
Oli tarkoitus tehdä monia asioita eilen, vaiko tänään, no mutta tiistaina kumminkin. Piti siivota ja käydä kaupassa niin olisi muutakin syötävää kuin nyt uunissa paistuva maailman täydellisin kanelipannukakku (sekaan paljon voita ja kaurahiutaleita niin pinnasta tulee rapea <3__<3). Piti myös mahdollisesti sosialisoida, käydä koulussa ja ennen kaikkea pukeutua violettiin väriviikkojulistukseni tähden! Mutta sitten kävikin hupsistakeikkaa niin, että nukuin koko tiistain ohi - violeteissa tossuissa tosin - eikä minulla ole kuvia liilasta itsestäni postattavaksi.
Kerron kuitenkin, että kuunnelkaa kuunnelkaa kuunnelkaa Leonard Cohenin uusin täältä. Rakkautta.
I was so going to be awake today, but didn't quite manage.
