Seuraa lukijan toiveesta myötähäpeää aiheuttavaa, huvittavaa ja lievästi jopa traumatisoivaa kuvamateriaalia, ei suositella heikkohermoisille. (Miten musta tuntuu että olen antanut tämän varoituksen ennenkin?)
Voisin aloittaa hyvin kliseisesti ja kertoa, että minua on aina kiinnostanut pukeutuminen, kirppisten koluaminen ja käsityöt, enkä valehtelisi yhtään. Tyylivalintani vain ovat olleet hienoisen kyseenalaisia (krhm ovat vieläkin), ja niitä olisi sääli olla jakamatta muiden kanssa. Vanhimmat kuvat koneellani taitavat olla jostain kolmannelta luokalta, ja vaikka revinkin niistä paljon nauruja itsekseni, keskityn kuitenkin tässä postauksessa ajoista jolloin aloitin yläasteen aina nykypäivään asti (vieläkin yläasteella, ahahahha).
(Miltei kaikki kuvani on arkistoitu niinkin fiksusti, kuin tunkemalla yhteen samaan kansioon, eli en voi olla ihan varma aikajärjestyksen paikkaansapitävyydestä, ja kuvamateriaali rajoittuu suuresti pärstäkuviin.)
Kuudennella olin söpö, sitten otin labretin ja tukka lähti. Yläasteen aikana se pinkistyi, kasvoi, lyheni irokeesiksi (josta, luojan kiitos, minulla ei ole kuvia), kasvoi taas, vaaleni, sinistyi, tummeni ja pinkistyi jälleen, vaaleni vielä miljoona kertaa uudelleen, kunnes taisin jumittaa aika kauan oranssissa ja punaisessa ja miljoonassa eri variaatiossa. Rautaa tuli naamaan tasaiseen tahtiin, labretin jälkeen bridge ja medusa.
Seiskalla kaikkein parasta oli ylikäyttää tekemääni korkeavyötäröistä pinkkiä hametta, joka olikin oikein soma suurine nappeineen, mutta kun yhdistin siihen printtiteepaitoja, huppareita, värikkäitä sukkahousuja ja tennareita, oli näky aika mielenkiintoinen. Tukka oli tupeerattu harakanpesäksi ja lakattu ihan kovaksi ja kaulassa täytyi roikkua kaikenlaista rojua.
Joskus seiskan lopulla luovutin naisellisuuden suhteen kokonaan ja aloin käyttämään miesten t-paitoja, huppareita, pillifarkkuja ja liian isoja tennareita, ja meikkaaminen rajoittui pitkään pelkkään meikkivoiteeseen (miesten dödötkin oli parhautta :--D). Innostuin oikein urakalla lävistyksistä ja teinkin itselleni snake ja angel bitesit. Korvatkin venyi hyvää vauhtia, parhaimillaan kuusitoistamillisiksi.
Arviolta kahdeksannen lopulla kyllästyin painavaan tunteeseen alahuulessa ja karsin lävistykset pelkkään medusaan ja korvalävistyksiin. Yhdeksännellä luokalla en juuri käynyt koulussa tai missään muuallakaan, ja jäinkin luokalleni. Toinen kerta ei mennyt sen paremmin. Jossain vaiheessa tyylini alkoi kuitenkin naisellistumaan, ostin ensimmäiset korkokenkäni ja pukeuduin noin kahden vuoden ajan pelkkiin hameisiin ja mekkoihin. Löysin muotoiluraudan ja pystyin vihdoin tekemään inhottavan suorille hiuksilleni jotain.
Viimeisen vuoden aikana tyylini ei ole muuttunut mitenkään kovin radikaalisti. Viime syksynä lävistin nenäni ja aloin käyttää huulipunaa julkisesti, talvella innostuin nutturoista ja kevään ja kesän aikana hankin parit istuvat farkut. Nyt odotan kuumeisesti hiusteni kasvavan sellaiseen pituuteen, että saisin tehtyä kauniin nutturan ilman valkkia, paketillista pinnejä ja purkillista lakkaa.
Ja sitten vielä tiivistetysti: näytin tosi tyhmältä ja nykyään vähän vähemmän tyhmältä. Jotkin asiat on pysyneet, kuten värit (joskin niitä ei tarvitse tunkea mahdollisimman montaa samaan kokonaisuuteen), punertava tukka, lävistykset ja sellainen pieni lapsenmielisyys.
Tästä tuli pitkä.
