Näissä kuvissa demostroin tyyliäni kaksi vuotta sitten. Ja kolme vuotta sitten. Ja neljä vuotta sitten. Hattu vain on vaihtunut harmaaseen ja mekon musta trikooyläosa vaaleaan meshiin. Toivon näistä otoksista myös paistavan rakkauteni tuota sohvaa, tyynykasaa, rahia ja virkkaamaani peittoa kohtaan. Jos jonain päivänä kuolen koneeni ääressä dataillen (hyvin todennäköistä, ottaen huomioon että harvoin poistun tästä), niin kuolenpahan kauneinpiin väreihin maailmassa. Ne voi sitten kivasti ottaa kuvia kärpäsiä kuhisevasta ruumiistani, kunhan muistaa asetella tyynyt hyvin.
Tuo tyyny on ihanin ikinä. :--) Ja sinä kaunis tahdon hiuksesi
VastaaPoistatuo peitto on melkein yhtä söpö ku sun blogis!
VastaaPoistamä en vaan pysty tajuamaan, miten joku voi olla noin kaunis. oikeasti.
VastaaPoistaBaloo, hihii niin onkin! Ja sinä ihana, kiitos, saa tulla hakemaan.
VastaaPoistajonahi, ai herttinen kun mun blogin täytyy sitten olla söpö jos maailman suloin peittokaan ei vedä vertoja sille, kiitos! :--)
Paula, hirmuinen kasa pakkelia, hyvä valaistus ja photoshop :3