22. elokuuta 2011

Vielä elossa


Virkkasin peiton kasasta jämälankoja ja ostin mitä kauneimman neuleen kahdellakymmenellä sentillä kierrätyskeskuksesta (samasta paikasta josta ostan suurimman osan vaatteistani). Viime päivät ovat olleet hyvin materiakkaita, kisuisia, aavistuksen tylsiä, mutta onnellisimpia pitkiin aikoihin.

Tajusin että osaisin kirjoittaa blogia, jos en asettaisi itselleni hirveitä paineita. Vaikka joskus minusta tuntuukin hyvältä vuodattaa päiväkirjamaisesti jokainen ajatus ja pelko ruudulle, en aio odottaa että jotain kamalan ihanaa ja kerrassaan ihan kamalaa tapahtuu, ennen kuin kirjaudun bloggeriin.

Eihän minulle voikaan tapahtua mitään, kun en poistu näitten *liitä tähän satunnainen kaksinumeroinen luku* seinän sisältä kuin erittäin harvoin, en minä huomaa ympärilläni tapahtuvia asioita, oikeasti aisti niitä. Luen kyllä blogeista päivittäin huokailuja miten on syksy, ja liityn äänekkäästi siihen kuoroon, mutta milloin minä saisin hukuttautua lämpimiin neuleisiini, pukea pikkumyynilkkurini jalkaan ja nauttia viimeisistä lämpimistä auringonsäteistä kuolematta kuumuuteen? En käy mitään koulua enkä näe ihmisiä joita minulla oli tapana. Mikään ei ole kuten ennen, paitsi tämä päätä hajottava tylsyys.

Terveisin maailman huonoin bloggari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti