31. elokuuta 2011
Sateeltapakoilua
Sade rummuttaa kattoa ja minä ajattelen nuotion ympärillä tanssivaa alkuperäiskansaa. Mutta minä en saa liittyä heidän joukkoonsa, minun täytyy astua kylmään ympäröivään maailmaan, pois turvallisesta kuosein ja värein koristellusta asunnostani ja kertoa psykologille, että joo, hyvin menee, ja kyllä, sain kuulla lisää koulunkäynnistäni, ja ei, en aio ripustaa itseäni kattoparrusta roikkumaan ihan näillä näkymin. Minä kun niin paljon mieluummin jäisin kotiin, virkkaisin ehkä pari isoäidin neliötä lisää (päiväpeitostani tuli harmikseni aavistuksen liian massiivinen kaulan ympärille kiedottavaksi, se tarvitsee pikkusiskon), käyttäisin aikani erittäin hyödyllisesti tehden hupsuja gifejä ja ottaisin kaiken ilon irti hienoimmasta tukkapäivästä aikoihin (jonka kostea ulkoilma pian pilaa). Kenties voisin maalata hiukseni taas sinisiksi, peruukkiani kun ei luonnonvoimat hetkauta.
Ainakin mulla on kiva villis!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
hieno tuo sininen tukka! onko peruukki? :)) ps. oot kaunis.
VastaaPoistaVoi ei, ei se peruukki ole, se on salaisen alter egoni, Madeleinen, kutristo ja kasvatan sen aina yön aikana jos tunnen tarvetta tehdä asioita joita en saisi. Hih kiitos!
VastaaPoistaI love your blue hair
VastaaPoistaGreat blog
Visit: http://trendybutterfly.blogspot.com/
gaaaah, mäkin haluan tuollaisen tukan olemassaolemaan kaappiini taijtn..
VastaaPoistaIhana turkoosipää siulla noissa! Oot tosi kaunis. :> Hymyilyttää lukea tätä blogia, tykkään.
VastaaPoistaRita, thanks :---)
VastaaPoistaGirl in a million, tällaisia tukkia saa cybershopista (en kyllä suosittele, muovitukka on aivan hirveän hiostavaa)!
nina, oi ihana kuulla että kirjoitan hymyilyttävää blogia, kiitos kovasti :--)
you really suit blue!
VastaaPoistaLove,wonderingwolves.blogspot.com
L'marie, thank you!
VastaaPoista