Päivien kriiseily melkein kaikesta mahdollisesta, kutenvaatteista
naamasta
elämättömyydestä
tavara-ahdistuksesta
syömisestä
rahasta
sukkahousuttomuudesta
elämästä
olemassaolosta
ja aivan liian paljosta nukkumisesta
johti minut epätoivoisena väripurkin äärelle. Vielä en osaa sanoa juuta enkä jaata siihen, pidänkö punapinkkimikälie-väristäni, mutta tyttöni ei tuntunut lämpeävän mätsääville turkeillemme, aikoo kuulemma itse olla turkoosi.
Somehow I ended up with pink hair. My feelings towards that fact have so far been fairly neutral.
näääääöööäöäöäöääääääää ammmmmmmmm (rakentavaa eh?) sun blogis jokainen kuva ja ulkoasu ja kaikki on vaan ihan jotain rakkautta. ja sinä myös siinä sivussa. oivoi. ihanuutta.
VastaaPoistaOot ihan hupsunhassu, mutta taidatpahan liioittelun jalon taidon! Puhumattakaan rakentavan palautteen antamisesta :--D Kiitos kaunis!
VastaaPoistaOlet upea
VastaaPoistaJa sinä hassutin
VastaaPoista