Kuolovittusaatana

Istun koneella blogimerkintöjä väsäten (pssst demittäen) jotten tuntisi niin huonoa omaatuntoa siitä etten ole viime päivinä tehnyt läheskään tarpeeksi tätä:



Vaan käyttänyt päivänä tehden tätä:





Alkaa tuntua ettei tästä tule yhtään mitään. Viimeviikkoinen draivi on kadonnut tyystin, ja vaikka menenkin nukkumaan ennen puoltayötä herätäkseni aikaisin tekemään koulutehtäviä, torkutan ainakin kolmatta tuntia, eikä yleensä nauttimani kaksi kuppia vahvaa kahviakaan riitä enää. Pöydässä syyttävänä auki makaavat koulukirjat saavat minut itkun partaalle, kaikki kasaantuu, minä en osaa jaksa halua en en en! Jos vain löytäisin jostain motivaatiota, jotain minkä tähden tehdä tätä, koska muut ihmiset eivät tosiaankaan riitä. Mitä asennevammainen, vainoharhainen, masentuneisuuteen taipuvainen, laiska räkänokka voi tehdä tälle yhteiskunnalle, vinkkejä anyone?