15. kesäkuuta 2011

Pilkkuinvaasio

Ikävä tyttöäni. Ikävä ihmisiä, naurua, halauksia, juoruamista keittiötasoilla istuen (ruokatoverini on myös kaukana täältä), jopa sitä tappavaa hellettä jonka olisin pari päivää sitten vaihtanut mielelläni tuohon harmaaseen taivaaseen. Niin tylsää, että kuvaan verhojani ja harkitsen vakavasti kokonaisen blogimerkinnän omistamista niille.


Olen nykyään aika onnellinen, ainakin ajoittain. Onnellisuus vain on tylsää jos sitä ei saa jakaa kenenkään kanssa. Kuten uudet huoneenikin, tarvitsen tyttöni luokseni tekemään tästä kodin. Mutta ainakin mulla on kivat verhot, onhan sekin alku.

2 kommenttia: